Jokunen tovi on taas kulunu edellisestä postauksesta. Koska laiskuus, inspiroitumattomuus (onks se ees sana?), pään sisäset peikot ja muut hitusen tärkeämmäksi koetut asiat, tääki on viettäny hiljaiseloa.
Syy miksi aattelin tätäkin hitusen päivitellä on se, etten jaksa lätkiä Facebookiin tai Instaankaan kaikkia kuvia ja sepustuksia mm. muutamasta tuunausprojektista mitä on tässä viime aikoina ollut aikaa tehdä. Ilmeisesti jotain hyötyä kai tästä työttömyydestäkin, kämppä kiiltää ja tylsyyksissäni päätin alottaa semmosen kuntokuurin. Täl hetkellä kokeilussa Jillian Michaelsin kuuden viikon ohjelma noiden ikiunta uinuvien vatsalihasten herättämiseks. :D Plus oon yrittäny muka syödä terveellisesti.
Anyway, ensimmäiseen tuunausprojektiin sain idiksen kun löysin jonkun vanhan eskarikuvan, jossa mulla oli päällä joku hirvitys-kammotus farkkutakki. Samalla muistin nähneeni jossain lehdessä kivan näkösen takista tuunatun liivin, johon oli kirjottu joku varpunen. Joten lähinpä sitten kiertelee paikallisia kirppareita, joista sitte nappasinkin mukaani vitosella kaksi lasten farkkutakkia. :D
Seuraavana pitikin ostaa värit, joilla saisi takkien värimaailman kohdilleen. Itse päädyin ostamaan halvinta mahollista tekstiiliväriä, koska en halunnu kuluttaa omaisuutta tähänkään projektiin. Nappasin mukaani mustan ja harmaan värin.
Oikeaoppisesti jos haluaisi värjätä jotakin, niin tuon värin ohjeet ainakin käski joko käyttämään pesukonetta tai jotain 8-10 litran kattilaa. Vähä harvemmin on tullu tarvittuu semmost 10 litran pataa, ni ei yllättäin löytyny kaapista. Näin ollen päädyin kylpyhuoneeseen 10 litran metalliämpärin, sekotuskepin ja vedenkeittimen kanssa. :D Ja jätin liivin huoletta lillumaan väriseokseen tunniksi pariksi kunnes se oli kokonaan jäähtyny, huuhtelin ja annoin kuivua. Hyvin tarttu väri tuollakin metodilla, vaikka ei siitä ihan kyllä harmaata tullut. Ennemminkin tummansininen vaaleemmilla kohdilla.
Seuraavaksi halusin tottakai kirjoa sen kirotun tipun liivin selkämykseen,mut ei mulla mitään jäljennyspaperia ollut ja kun ei oo ihmist siunattu piirtämistaidoillakaan ni tein sitte vaikeimman kautta. Valokopio tipun kaavakuvasta, nuppineuloilla kiinni liivin selkään, ja kirjomaan sitte ääriviivoja pitkin. Aikaa meni iäisyys ja pinna meinas palaa noin viiskyt kertaa, mut valmista tuli. Ei se täydellinen ole, mut tykkään silti. :) Projekti opetti ainaki sen et joko en kirjo enää koskaan tai sitte ennen ku alan seuraavaa hommaa suunnittelee, ostan suosiolla ne tarvittavat välineet ensin.
Muu koristelu oliki sit seuraava pohdinnan aihe. Päädyin sitte turvalliseen ratkasuun ja sommittelin niittejä liivin taakse alareunaan, ja samoin etureunaan. Kaulukseen niiteistä "kolmiot" ja etutaskuihin välirenkaiden avulla ketjuja roikkumaan sekä Eiffel-torni & siipiriipukset. Vähän yritin ratkojalla ja hiomapaperilla rikkoo pintaa mut muutinkin mieleni sen suhteen kesken kaiken. :D
Lopputulos on omasta mielestäni ainakin suht onnistunut, ajatellen kuitenkin että alotus vaiheessa mulla oli käsissäni kulahtanut lasten farkkutakki, ja lopputuloksena taas taatusti uniikki ja erilainen liivi. :D
Saattaa olla et alan pikkuhiljaa kääntää kelkkani liivien suhteen, en oo oikeen koskaan osannu pitää niitä. Muiden päällä ne on näyttäny hyvältä, mut jostai syystä oman ruhon yllä ne on ollu aika kamalia. :D Tän kanssa mä ehkä kykenen elämään!
